Platonin Akatemian teemana oli 8.5. 2013 Unelmat. Aihetta ehdotettiin edellisen Akatemian ”kansankokouksessa”. Afganistanilaisen Aziza Hossainin koskettava elämäntarina synnytti toiveen kuulla lisää ihmisten toiveista, toteutuneista ja
särkyneistä. Sota ja köyhyys rikkovat usein unelmia. Hyvät ihmiset (eivät kaikki ajattele vain omaa etuaan), usein myös
onnelliset sattumat, synnyttävät menestystarinoita.Mitä sinä voit tehdä tulevaisuudelle? Mitä voimme toivoa?
Mitkä ovat unelmasi paremmasta maailmasta?
Platonin Akatemia järjestetään Rantatien kulttuurisesti ja historiallisesti syvässä, uskomattoman kauniissa ympäristössä. Oletko huomannut Rantatien kauneuden? Hyvyys – totuus
– kauneus. Niistä puhui jo Platon.Emme elä pelkästään leivästä, vedestä ja puhtaasta ilmasta, mutta nekin ovat tärkeitä?
Mitä me jätämme seuraavalle sukupolvelle? Riittääkö puhdas vesi? On sanottu, että seuraavat sodat käydään vedestä, ei enää öljystä.Onko narsismi aikamme sairaus? Opetetaanko tulevaisuuden koulussa maailman ja ihmisen ymmärtämistä? Tarvitsemmeko hyve-etiikkaa vai riittääkö kyynärpääetiikka? Mitä tarkoitamme sivistyksellä?
Suvaitsevaisuuden ja toisen ihmisen kunnioittamisen pitäisi olla sivistyneelle ihmiselle itsestäänselvyys. Mutta onko tässä maailmassa mikään itsestään selvää. Mikä on uskontojen merkitys globaalissa maailmassa?
Platonin Akatemiassa kuulimme myös konkreettisia esimerkkejä siitä pahasta, mitä on tapahtunut, ja siitä hyvästä,
mitä tehdään siellä, missä pahaa on tehty. Esimerkkinä Kambodzha – siellä tehdään kehitysyhteistyötä kansanmurhan raunioilla.Ihminen 2.0? Voidaanko ihmistä parantaa? Transhumanisteilla ja scifikirjailijoilla on huimia visioita siitä, miten ihmistä voisi muokata.
Mitä on tapahtumassa ihmisyydelle?Zen? Kitara? Origami? Muumilaakso? Taide mahdollisuutena! Jos menetämme kyvyn kuvitella, tapahtuu hirveitä. Ihminen, jolla on kuvittelemisen kyky, pystyy näkemään
myös tekojensa seuraukset.
Platonin Akatemian kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Turpeinen kirjotti v. 2013 Akatemiasta jutun Opetushallituksen Spektri-nettilehteen. Tässä on osa jutusta:
Platonin Akatemia on vanhin keskeytyksettä jatkunut nuorten tiede- ja taidekasvatustapahtuma Suomessa. Antiikin ja renessanssin perintö jatkuu Tuusulan ja Järvenpään kulttuurihistoriallisesti syvissä ja merkityksellisissä maisemissa.
Viime toukokuun 8. päivänä kokoontui Platonin Akatemia XVII Tuusulan Halosenniemessä, Pekka Halosen akatemiassa ja Järvenpään Kallio-Kuninkalan kartanossa. Ilmassa oli edelleen suurta ajattelujuhlan tuntua ja uskoa siihen, että tiede tarvitsee rinnalleen taiteen tuomia esteettisiä elämyksiä.
Kaikki alkoi tietysti jo huomattavasti aikaisemmin. Alkuperäisen Akatemian perusti filosofi Platon antiikin Ateenassa todennäköisesti v. 487 eaa. Sen lakkautti keisari Justinianus 529 jaa. Marcilio Ficino yritti elvyttää Platonin akatemiaa vielä 1400-luvun Firenzessä.
Meidänkin aikamme vaatii katsomaan instituutioiden ikkunoista ulos, kohtaamaan ihmisiä. Jos paikka on insipiroiva, kohtaamiset voivat saada lisämerkityksiä. Ehkä juuri tästä syystä Rantatien maisemissa uudestisyntynyt Platonin akatemia on jaksanut kokoontua vuodesta toiseen.
Vuoden 2013 akatemiaan osallistuneista lukiolaisia oli noin puolet, kolmannes oli yläkouluista ja loput olivat muiden oppilaitosten opiskelijoita, opettajia tai muuten tapahtumasta kiinnostuneita.
Yläkoululaisista valtaosa osallistui väittelykisaan. Lukiolaiset osoittivat kiinnostusta mm. Pekka Halosen akatemian tuottamaan maalauspajaan ja taideopiskelija Sanni Siiran vetämään työpajaanZen ja camera obscura. Nuoret jaksoivat kohtuullisen pitkään seurata myös Platonin Akatemian päättänyttä Tulevaisuuden koulu – keskustelua.
Maailma on digitalisoitunut, sille emme mahda mitään. Asioiden helpottumisen varjona seuraa kuitenkin niiden pinnallistuminen. Tämä on koululaitoksemme suurimpia haasteita. Mitä kerromme lukiolaiselle, joka sanoo olevansa kiinnostunut ei-mistään, mutta on kuitenkin tulossa suorittamaan vaadittavat 75 kurssia?
Platonin Akatemian Tulevaisuuden koulu –panelistit - mm. lukion rehtori, kasvatusfilosofiasta väitellyt lukion lehtori, Opetushallituksen edustaja, yritysmaailman edustaja, yliopisto-opiskelija, lukio-opiskelijoita – olivat yhtä mieltä ainakin kolmesta asiasta. Koulu on ensisijaisesti yleissivistävä laitos. Lisäksi sen tehtäviin tulisi kuulua myös sosiaalisten taitojen opettaminen. Unohtaa ei sovi myöskään demokratiakasvatusta.
Paneelin kasvatusfilosofinen viesti oli selkeä: koulua ei saa välineellistää, sen on tarjottava nuorille elämässä tarvittavia taitoja. Puhuttiin myös ylioppilaskirjoitusten uudistamisen välttämättämyydestä ja siitä, että nyt haaskaantuu aivan liian paljon aikaa erilaisiin arviointeihin ja testauksiin. Onko niistä tullut itsetarkoitus? Mikä on taideaineiden kohtalo?
Filosofi Miika Luoto puhui mm. intellektuelleista ja luovan työn tekijöistä, jotka esikuvansa Sokrateen tavoin ovat määrittelemättömiä, vailla paikkaa. Asemansa turvin he voivat kohdata myös uusia asioita: toimia tiedetyn ja tunnetun rajalla ja näin laajentaa tiedetyn ja tunnetun aluetta.
Luodon näkemyksen pohjalta voisi esittää haasteen tulevaisuuden koululle: Suomi tarvitsee itsenäisesti ajattelevan, luovan ja rohkean sivistyneistön. Tähän sivistyneistöön on oltava pääsy kaikilla suomalaisilla. Sivistyksen paikkoja ei pidä rajoittaa sääty-yhteiskunnan aikaisilla hierarkioilla ja vanhanaikaisella pedagogiikalla, jossa suorittamisesta on tullut itsetarkoitus.