2012 - Kohtaamisyhteiskunta

Annie Talvasto16. Platonin Akatemian  teemana oli Kohtaamisyhteiskunta

Vuoden 2012 akatemian aamupäiväohjelma suunniteltiin yhteistyössä mediakasvatusseura Metkan kanssa. Suuret kiitokset tästä mahdollisuudesta  Metkassa elokuvaprojekteja tuottaneelle ohjaaja Karoliina Leistille !  Hän aloitti päivän alustuksellaan  Oman elokuvan avulla osaksi yhteiskuntaa. Leistin puheenvuoron jälkeen Aziza Hossain kertoi meille maahanmuuttajan kohtaloista.

Annie Talvasto Etelä-Tapiolan lukiosta kirjoitti Minervan Pöllöön  v. 2012 Akatemiasta.

Silloin tällöin Platonin Akatemian tuottajat ovat saaneet lukea netistä raportteja Platonin Akatemiasta. Lainaan otteita eräästä nettiblogista: "   Ensimmäisen alustuksen pitivät Aziza Hossain ja Karoliina Leisti aiheesta Oman elokuvan avulla osaksi yhteiskuntaa - puheenvuoro kohtaamisesta elokuvatyöpajan osallistujan ja ohjaajan näkökulmasta. Leisti on elokuvaohjaaja ja Hossain Afganistanista Pakistanin ja Iranin kautta Suomeen muuttanut nuori nainen, tämän kevään abiturientti.



Leisti kertoi ohjaajan näkökulmasta Myrsky-hankkeesta ja sen tavoitteista ja tuloksista. Erittäin koskettava ja havahduttava oli Hossainin Leistin jälkeen käyttämä puheenvuoro. Hossaini kertoi avoimesti elämäntarinastaan - Afganistanin sodasta, vanhempiensa kuolemasta, muuttamisesta Pakistaniin ja Iraniin ja sitten Suomeen, ja ennen kaikkea kokemuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Hossainin kokemukset ovat erittäin rankkoja, mutta hänen puheenvuoronsa oli läpeensä elämänmyönteinen ja -haluinen, hänen viestinsä oli se, että ihminen kykenee mihin tahansa, jos hän vain haluaa sitä tarpeeksi. Hossain puhui myös voimakkaasti koulunkäynnin ja opiskelun puolesta: kuinka me täällä Suomessa hukkaamme helposti merkityksellisyyden mittakaavan - millaista on koulunkäynti Afganistanissa (telttakoulut, joissa istutaan maassa; kouluun tullaan vasta työpäivän jälkeen) tai Iranissa (ankaruus, fyysiset rangaistukset, erinomaisten palkitseminen, heikkojen julkinen rankaiseminen).

Leistin ja Hossainin alustusta kommentoi Aake Welling Tuusulan nuorisovaltuustosta. Aamupäivä jatkui Joonas Huttusen ja Jesse Tuomisen filosofisella performanssilla, jossa kritisoitiin koulutuksen epäkohtia, kuten (yo-)kirjoituskeskeisyyttä lukiossa. Tämän jälkeen Juha Savolainen luennoi otsikolla Tieteiden ja taiteiden kohtaamisesta. Savolainen pohti alustuksessaan tieteen ja taiteen eroja ja yhtäläisyyksiä filosofisesta näkökulmasta. Savolaisen alustusta kommentoi Riina Kujanpää Tuusulan lukiosta.

Aamupäivä jatkui työpajoilla, joissa oli kyllä mistä valita. Filosofit Vesa Korkkula ja Jaakko Pitkänen pitivät psykomaantieteellisen salakäytäviä etsimässä -työpajan. Filosofi Anita Välikankaan työpajassa käsiteltiin sukupolvia ja oikeudenmukaisuutta. Runoilija Lauri Vanhalan runopajassa pohdittiin kirjailijaksi kasvamista. Laura Wathénin työpajassa esiteltiin Elävää kirjastoa metodina, paikalla oli elävänä kirjana Tuula Nyman edustamassa romanikulttuuria. Kulttuuriantropologi Antti Filpun työpajassa keskusteltiin kulttuurien kohtaamisesta ja siitä, mitä tapahtuu, jos kulttuurit eivät kohtaa. Filosofi ja erityisopettaja Sami Luoto piti argumentaatiotyöpajaa Platonin akatemiaan ensimmäistä kertaa osallistuneille yläasteikäisille nuorille. Filosofian tohtori, kirjailija Mika Pekkola käsitteli työpajassaan globaalia etiikkaa. Lehtori Ari Ahokkaan työpajassa puhutti onnellisuuden psykologia.

Minä osallistuin Korkkulan ja Pitkäsen psykomaantieteelliseen pajaan. Aluksi Korkkula ja Pitkänen alustivat siitä, mitä on psykomaantiede. He lähtivät liikkeelle Guy Debordin kirjasta Spektaakkelin yhteiskunta. Alustuksen perusteella psykomaantieteessä on tarkoitus havahtua tilan käyttöön ja käyttötarkoituksiin ja kokeillen testata, miltä tuntuu käyttää tilaa totutusta poikkeavalla tavalla, sekä myös pohtia, mitkä instanssit tilan käyttämisestä päättävät ja kenelle tila kuuluu.

Työpajassa tehtiin salakäytävä-karttaharjoitus. Korkkula ja Pitkänen olivat repineet puhelinluetteloista kaksipuolisia karttasivuja. Sivuille oli merkattu punaisella rastilla  salakäytävän paikka. Kartan avulla piti suunnistaa sinne, missä salakäytävä on, sen jälkeen kääntää karttaa ja liikkua käännöksessä salakäytävää pitkin kartan toiselle puolelle, ja sitten suunnistaa sen avulla.

Ryhmämme lähti liikkeelle ehkäpä Nummelasta, ja salakäytävä oli sijoitettu järven rannalle. Ensimmäisen kartan mittakaava paljastui hyvin tarkaksi, mikä hämmensi suunnistettaessa. Salakäytävä johti Vihdin keskustaan, kirjastoon. Yritimme Vihdissä suunnistaa Evakkomuseoon, mutta sitä emme koskaan löytäneet. Sen sijaan päädyimme terveyskeskukseen, ja matkalla tutustuimme hevosenmuotoiseen kunnantaloon, hieman kuivuneeseen vesiputoukseen, vesiputoksen alkujärveen uponneisiin kirkon raunioihin sekä Laatan alueeseen ja vesitorniin.

Tällaisessa suunnistuksessa sovelletaan alueeseen siis jonkin toisen, "väärän" alueen karttaa, ja katsotaan, miten se vaikuttaa kokemusmaailmaan. Sanoisinpa, että hyvin avartavasti. Sen lisäksi suunnistaminen oli tosi hauskaa - oli mahtavaa päästä vähän leikkimään!

Lounaan jälkeen Platonin akatemia jatkui yläkoulujen väittelykisalla, taiteellisella ohjelmalla sekä yhteisellä keskustelulla ensi vuoden Platonin akatemian teemasta. Lopuksi Agora-projekti esitteli avoimessa seminaarissa tämänvuotista Italian-matkaansa otsikolla Valta, uskonto ja moraali - roomalaisuutta etsimässä."